10 markkaa 1930

Tämän artikkelin tekninen tieto perustuu Teemu Kortelaiselta ja Timo Ruotsalaiselta tutkittavaksi saatujen kymmenen Järvisen väärenteen tarkkaan metallianalysointiin, jonka teki Tero Kontiokari. Tiettävästi ei näin tarkkaa tutkimusta Järvisen väärentämistä 10 markan rahoista ole tehty sitten tapauksen poliisitutkimusten. Analyysien pohjalta saatiin aivan uutta tutkimustietoa, jonka avulla kyettiin täydentämään tietämystä tästä Suomen ehkä merkittävimmästä metallirahaväärennöksestä. Erityiskiitos Teermu Kortelaiselle ja Timo Ruotsalaiselle, koska ilman heidän väärenteitään ei tätä tietoa olisi ollut mahdollusta kerätä.

Järvisen väärennetyt 10 markkaa 1930 ja 1931

Suomen tunnetuin metallirahaväärennös on turkulaisen sähkötyömiehen Eero Matias Järvisen (s. 4.10.1897) keväällä 1934 valmistama väärä 10 markan kolikko. Järvinen oli elättänyt itsensä 15-vuotiaasta, työskennellyt merimiehenä ja syyllistynyt useisiin murtovarkauksiin; kuulusteluissa hän nimesi tekonsa motiiviksi yksinkertaisesti rahapulan. Hän asui Turussa yhdessä iäkkään äitinsä kanssa.

Menetelmän kehitys

Järvinen kokeili ensin rahojen lyömistä ja rakensi sitä varten vipumekanismiin perustuvan metalliprässin — kellarin seinään kiinnitetyllä laitteella sai vivusta painamalla 15 000 kilon puristuksen. Yritykset epäonnistuivat: 5 markan kokeilut eivät onnistuneet, kuumennettujen teräskappaleiden pinnat rosoittuivat eikä meistien kaivertaminenkaan edennyt. Kevättalvella 1934 hän keksi yksinkertaisen valumenetelmän: ratakiskon päälle sinkkilevy, sen päälle aito 10 markan raha ja rahan päälle kuumennettu rautakappale (noin 50 × 35 × 5 mm), johon yksi voimakas moukarin isku painoi rahan negatiivikuvion. Kuviot viimeisteltiin kaiverrusraudalla, ja kahdesta leimasta koottiin pulteilla valumuotti, johon kolmanteen rautalevyyn tehty reikä ja kaatoaukko yhdistettiin. Muotteja Järvinen kertoi tehneensä neljä käyttäen viittä tai kuutta aitoa rahaa — tästä johtuvat väärennösten kaksi vuosilukua 1930 ja 1931. Valamisen aikana muotteja koputeltiin, jotta metalli täyttäisi syvennykset, ja jäähtyneiden valosten reunat rihlattiin itse tehdyllä hammastuskojeella. Muotit Järvinen kertoi heittäneensä mereen Ruissalon sillan lähellä; niitä ei ole koskaan löydetty.

Järvinen yritti vierittää levityksen merimies Paul Lerun syyksi. Leru myönsi suunnitelleensa väärennystä Järvisen kanssa — hän oli rakentanut asuntoonsa sulatusuunin ja kokeillut metalliseoksia — mutta oikeusasteet uskoivat hänen jääneen pois hankkeesta prässin särjettyä, ennen kuin toimiva valumenetelmä syntyi.

Ilmitulo

Ensimmäisen väärän kympin havaitsi kauppias Axel Alfred Bergelin, jonka Yliopistonkadun vilja- ja rehuliikkeeseen raha ilmaantui; hän ilmoitti asiasta Turun rikospoliisille 11.4.1934. Turun Sanomat uutisoi asiasta 12.5.1934 otsikolla ”Turussa liikkeellä väärä 10-markkaisia”. Rahoja alkoi kertyä eri puolilta maata: toukokuun loppuun mennessä niitä oli tavattu Turun lisäksi Helsingistä, Tampereelta, Vaasasta ja Hämeenlinnasta — yksi jopa Alajärven apteekista — ja kesäkuun alussa Suomen Pankkiin jätettiin vääriä kymppejä 4–5 kappaletta päivässä. Juhannukseen mennessä pelkästään Turun poliisilla oli 26 väärennöstä (22 kpl vuosiluvulla 1930 ja 4 kpl 1931). Väärennöksiä olivat ehtineet vastaanottaa muun muassa Suomen Pankki, IKL:n kahvila ja useat kauppiaat. Asiantuntijat kiistelivät pitkään valmistustavasta — valu vai lyönti — sillä rahat olivat valutyöksi hämmästyttävän hyviä.

Poliisi oli seurannut Heikkilänkatu 10:ssä asuneen Järvisen toimia jo pidempään ja teki kotietsinnän 26.6.1934. Kellarista löytyi täydellinen työkalusto: prässi vipuineen, hammastuskoje, ruuvipuristin, kaiverrusrautoja, valkometallia, kuparia ja happoja — mutta ei yhtään väärää rahaa. Järvinen pidätettiin samana päivänä.

Tuomio

Turun raastuvanoikeus käsitteli asiaa kaikkiaan kolmessatoista istunnossa 18.7.1934–28.1.1935; käsittelyä viivyttivät pöytäkirjojen valmistuminen ja Järvisen mielentilatutkimus. Oikeudessa Järvinen perui kuulustelukertomuksensa ja kiisti kaiken, mutta näyttö oli selvä. Raastuvanoikeus tuomitsi hänet 28.1.1935 täyttä ymmärrystä vailla tehdystä jatketusta käyvän rahan mukaamisesta ja kaupittelemisesta neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen; muiden rikosten kanssa yhdistettynä tuomioksi tuli 7 vuotta 6 kuukautta. Turun hovioikeus vahvisti tuomion 12.4.1935. Järvinen oli ehtinyt olla ehdonalaisessa vapaudessa vasta heinäkuusta 1932.

Kuinka monta väärennöstä tehtiin?

Suomen Pankin heinäkuun 1934 alkuun ulottuvat luettelot sisältävät 190 väärää rahaa, ja poliisilla oli lisäksi 26 kappaletta. Raastuvanoikeus katsoi Järvisen valmistaneen ja kaupitelleen ”ainakin satakunta kappaletta”, mutta kokonaismäärän on täytynyt olla useita satoja — todennäköisesti 300–400 kappaletta, sillä rahoja on riittänyt keräilymarkkinoillekin ja osa lienee kiertänyt tunnistamattomana rahaliikenteessä. Rikostutkimuskeskus jakoi tutkimansa rahat kahteen ryhmään: arvopuolen muotteja näyttää olleen yksi ja vaakunapuolen muotteja useampia, mutta kaikkien rahojen hammastus on tehty samalla koneella — kaikki ovat siis samasta pajasta.

Rikosmuseon ristiriitainen seloste

Rikosmuseossa on Järvisen kuva, takavarikoituja työkaluja sekä taulu, jossa on pronssattuja rahoja ja pronssiväripullo. Museon kävijäselosteen mukaan Järvinen olisi prässännyt rahat messinki- ja laakerimetallilevystä ja värjännyt ne kultapronssilla, joka olisi käytössä kulunut pois. Oikeuden ja poliisitutkinnan pöytäkirjat eivät tue tätä kertomusta: prässäys jäi niiden mukaan epäonnistuneeksi yritykseksi, eikä värjäysepisodista ole niissä mainintaa. Myös kaikki keräilymarkkinoilla liikkuneet kappaleet ovat olleet valamalla tuotettuja, joten selosteen alkuperä jää arvoitukseksi.

Väärän 10-markkaisen tuntomerkit

• Halkaisija 27 mm — sama kuin aidossa.
• Paino noin 9,36–9,88 g, kun aito painaa 8 g.
• Metalli rahapajan analyysin mukaan 62,4 % kuparia, loput sinkkiä; väri aitoa kellertävämpi.
• Yleisvaikutelma epätarkka ja ”nuhraantunut”, kuntovaikutelma noin 2–4.
• Arvopuolen numerot ja kirjaimet epätasaisia; pinnalla viivamaisia kohoumia muotin naarmuista. Tunnusomaisin on numeron 1 vasemmasta alakulmasta MARKKAA-sanan M-kirjaimen toiseen yläkäänteeseen ulottuva kohouma, joka esiintyy valtaosassa väärennöksiä.
• Neulaset ohuita, reuna voimakkaasti pyöristetty.

Lähde ja kuvat: Jorma J. Imppolan tutkimusartikkeli ”10 markkaa — Järvisen väärennös 1930 ja 1931” (Numismaatikko); vertailukuvat Tero Kontiokari.