Lyöntivirheet
Valmistuksessa syntyneet virheet ja poikkeamat ovat oma keräilyalueensa. Niitä on syntynyt niin suuriruhtinaskunnan kuin tasavallankin aikana, ja parhaat kappaleet ovat haluttuja. Alla yleisimmät virhetyypit kuvineen ja esimerkkirahoineen.
Virhe voi syntyä monessa vaiheessa: lyöntilaitteen vikaantuessa, itse lyönnissä, virheellisestä leimasta, puuttuvasta työvaiheesta (esimerkiksi syrjäkirjoitus, rahan leimaus tai keskireiän teko) tai virheellisestä aihiosta. On tärkeää erottaa aidot virhelyönnit poikkeamista, joita ei tule esittää variantteina: kiertynyt meisti, lusikkalyönti, rikkoutunut tai täyttynyt meisti, reiätön reikäraha ja kaksoispuristus. Tähdellä (*) merkittyjä virheitä esiintyy yleisemmin — niitä on voinut syntyä samassa lyöntierässä muutamasta jopa kymmeniin tuhansiin, kunnes laadunvalvonta on huomannut virheen.
Yleisimmät lyöntivirheet
Sivuunlyönti
Lusikkaraha, lipparaha
Aihio ei ole ollut suorassa leimojen välissä, jolloin kuva lyö osittain reunan yli. Yleisiä mm. 1 penni 1915 ja 1921, 25 penniä 1916, rautamarkat 1943–1951, 5 markkaa 1946–1951, 10 markkaa 1952 ja 20 markkaa 1954.
Negatiivilyönti
Negaatio
Edellinen kolikko jää kiinni leimaan ja toimii seuraavan rahan leimana, jolloin kuva jää peilikuvana ja upotettuna. Tunnettuja: 1 penni 1963, 5 penniä Nikolai II, 25 penniä (rahamestarin L), 1 markka 1923 ja 1969.
Vajaa aihio
Kuunsirppi
Aihio on irrotettu levystä osittain jo valmiin reiän kohdalta, jolloin reunasta puuttuu kaarenmuotoinen pala. Virhe on myös väärennettävissä — työstöjäljet paljastavat väärennöksen.
Väärä aihio
Raha on lyöty vääränkokoiselle aihiolle. Tunnettuja: 5 penniä 1964 lyötynä 10 pennin leimalla ja 1 markan aihioita leimattuna 50 pennin leimalla vuonna 1964.
Kiertynyt meisti
Yleisin virhe
Toisen puolen meisti on ollut väärin kiinnitetty tai löysällä, jolloin puolet ovat toisiinsa nähden kiertyneet. Havaittu mm.: 5 penniä 1919, 10 penniä 1866 ja 1898, 50 penniä 1945, 1 markka 1929–30, 1940 Ni, 1943 kupari, 1970 ja 1971, 5 markkaa 1948, 20 markkaa 1939.
Aihion lohkeaminen
5 penniä 1942
Aihiossa ollut halkeama tai heikko kohta lohkeaa lyönnissä, jolloin rahasta puuttuu pala tai siihen jää repeämä. Tunnettu esimerkki on 5 penniä 1942, jossa aihio on lohjennut reunasta.
Aihiovirheet
Syntyvät jo ennen aihion irrotusta levystä. Erilaisia halkeamia ja lohkeamia; joskus kutsutaan aihion lohkeamiseksi. Myös rahapajasta vahingossa kiertoon päässeet aihiot ovat haluttuja.
Kaksoispuristus
Toiseksi yleisin
Syntyy kun punssia puristetaan meistiin: jokaisessa kyseisellä meistillä lyödyssä rahassa on hieman siirtynyttä tekstiä tai kuviota. Ei ole variantti, vaikka niin on toisinaan merkitty. Tunnettuja mm. 20 penniä 1967 ja 25 penniä.
Meistin kuluminen
Ylimääräinen rengas, joka johtuu meistin kulumisesta — ei ole variantti. Tunnettuja: 20 penniä 1989–1990 ja 50 penniä 1989.
Tukkeutunut meisti
Meistin täyttymä
Väliin joutunut roska tai irronnut palanen täyttää meistin, jolloin kuvio jää vajaaksi tai kokonainen numero katoaa.
Erikoinen lyöntivirhe
Esimerkkinä 1 markka 1955, jossa SUOMEN-sanan U-kirjain on lähes poikki. Virhe on kuvattu E. Borgin kirjassa Suomessa käytetyt rahat (1976).
Meistin halkeaminen
Haljennut meisti
Leimat ovat kulutustavaraa ja voivat vaurioitua, jolloin rahaan jää viivoja tai muita jälkiä. Tunnettuja: 1 penni 1884, 5 penniä 1918 Fe, 10 penniä 1943, 1991 ja 1992 Fe reikäraha, 1 markka 1947, 20 markkaa 1939.
Heikko lyönti
Syntyy kun aihion materiaali on kovempaa kuin leimasin. Yleistä rautarahoissa — selkeä lyönti on niissä vaikeampi löytää kuin heikko, joten hyvälaatuiset ovat harvinaisempia.
Ohut aihio
Ohut lyönti
Raha on lyöty tavallista ohuemmalle aihiolle. Näitä on myös tehtailtu ohentamalla rikkihapolla, joten varovaisuus kannattaa.
Sivustomme aineisto on koottu: Lähdeluettelo.