50 penniä

Viime vuosina olen kirjoittanut runsaasti keräilymarkkinoitamme saastuttavista kiinalaisista rahakopioista, joita on tullut markkinoille jo vuosien ajan. Kyseessä ovat siis modernit kopiot, jotka eivät onneksi ole kovin hyvin tehtyjä poiketen varsin paljon niin ulkoasunsa kuin metalliseostensa suhteen aidoista rahoista.

Koska 50 pennin hopearaha vuodelta 1876 on jo reilusti yli 100 vuotta ollut himoittu ja siten kallishintainen keräilykohde, on siitä myös aikojen saatossa esiintynyt erilaisia väärennöksiä ja mukaelmia. Ja nyt omallekin kohdalle sattui erästä kokoelmaa arvioidessani kyseinen tapaus. Toki aluksi olin hyvinkin jännittynyt rahan löytyessä sekalaisesta rahaerästä – olisiko harvinaisuus löytynyt? Vaan eipä ollut, koska rahan lähempi tutkiskelu paljasti asian todellisen luonteen.

Vuoden 1876 50 pennin hopearahojen vertailua. Ylempänä aito raha, alempana löytämäni väärennös. Kuvien yhdistely ja muokkaus: Jorma Imppola

Kuten kuvasta 1 käy selkeästi ilmi, on raha niin arvopuolen kuin tunnuspuolen osalta yksityiskohdiltaan vuosilukua lukuunottamatta identtinen aidon rahan kanssa. Tämä selittyy sillä, että väärenteen valmistaja on käyttänyt aitoa vuoden 1874 rahaa, joka on siis vuosilukua lukuunottamatta täysin identtinen vuoden 1876 50-pennisen kanssa. Vanhempi, eli vuoden 1872 raha poikkeaa tunnuspuolen vaakunakotkan osalta ja uudempi, eli 1889 raha tunnuspuolen rahapajan johtajan kirjaimen osalta vuoden 1876 rahasta, joten niiden käyttäminen ei ole ollut järkevää – varsinkin kun vuoden 1874 50-penninen on hyvin yleinen raha.

Ainoa, ja onneksi varsin selkeä tunnistustekijä, on rahan vuosiluku.

Vuoden 1876 50 pennin hopearahojen PENNIÄ -sanojen ja vuosilukujen vertailua. Ylempänä aito raha, alempana löytämäni väärennös. Huoman alemman mukaillun vuosiluvun loppupään ympärillä olevat selvät työstämisen jäljet. Numero 6 on myöskin tullut työstetyksi hieman vinoon ja erityisesti sen alaosan ”soikioreikä” on onnistunut huonosti. Kuvien yhdistely ja muokkaus: Jorma Imppola

Väärentäjä on ilmeisesti aluksi hionut pois vuoden 1874 rahan vuosiluvun loppuosan, mutta hiomistyön yhteydessä ovat niin PENNIÄ -sanan kirjaimet, numero 7 ja numeron 4 (6) läheinen osa tammenlehväseppelettä kärsineet. Osin hyvin matalaksi hioutuneet kirjaimet on väärentäjä jättänyt silleen, mutta numeroa 7 ja vuosilukua lähinnä oikealla olevaa tammenlehvää on on pitänyt korjailla ja luonnollisesti kokonaan pois hiottu numero 4 on korvattu ilmeisesti metallin pakottamisen avulla kohotettuun metallin pintaan työstetyllä numerolla 6. Ehkä juuri tämän hiontatyön takia menetetystä metallista johtuu se, että raha painaa norminmukaisen 2,54 gramman sijaan vain 2,31 grammaa.

Tämä artikkeli on koostettu Jorma J Imppolan kirjoituksesta sekä PK numismaatikoiden foorumille lisätyistä kuvista kuin myös teksteistä, lisäksi käytetty Tuomo Koskiahon kirjoitusta Keski-Suomen Numismaatikot Ry.

Hopeisia 50 pennin rahoja on niitä myöskin hieman kopioitu. Tiedossa ovat ainakin vuosien 1864, 1867, 1876 ja 1890 tekeleet. Ehkä näistä ainoa, joka voisi ansaita paikkansa kuriositeettikokoelmassa on vuoden 1867 tekele, koskapa tuona vuonna ei 50 pennin hopearahoja valmistettu ensinkään.

Hupaisa tekele: 50 penniä 1867, arvopuoli.

Vähemmän hupaisia 50 pennin tekeleitä vuosilta 1864, 1876 ja 1890 verrattuna aitoihin rahoihin. Aidot ylempänä, tekeleet alla. Erillinen artikkeli vuoden 1876 väärennöksestä ja 1890 väärennöksestä.

Kuvasta huomaa helposti, että tällä kertaa ovat tekelemaakarit käyttäneet mallina 50 pennin rahaa rahapajan johtajan kirjaimella L, joka toistuu jokaisen tekeleen tunnuspuolella. Vuoden 1864 tekele on kaikilta osin pielessä - väärä arvopuolen kirjainten koko ja tyyli, väärä tunnuspuoli, väärä helmireuna molemmin puolin. Vuoden 1890 tekele on kutakuinkin kelvollinen, mutta itse raha ei ole edes aitona juuri minkään arvoinen.

Osittaissuurennusvertailua aidon ja kopioidun vuoden 1876 50 pennin rahan yksityiskohdista. Aito yllä, tekele alinna. Tekeleen arvopuolen vuosiluvun numeron 7 jalka on suora ja tunnuspuolella on aidon S:n sijaan väärä rahapajan johtajan kirjain L.

Aivan äskettäin on Tero Kontiokari Oulun numismaattisesta kerhosta löytänyt varsin hyvälaatuisen kiinalaisen tekeleen 50 pennin rahasta 1890. Tekele painaa 2,9 grammaa, eli verrattuna aidon rahan normipainoon 2,54 gramma on se vajaat 20% ylipainoinen.Tekeleen röntgenfluorometrianalyysi osoitti sen koostumuksen olevan seuraava: kuparia 71%, sinkkiä 18%, tinaa 4%, nikkeliä 0,4% ja pinnoitteena käytettyä hopeaa 6,8%.

Aito ja kopioitu 50 penniä 1890, aito ylinnä, tekele alempana. Oikeastaan ainoa selkeä tunnistustekijä on aitoa ”järeämpi” kulutusreuna – ja myös liian suuri paino.

Tämä tekele oli jo menossa aitona huutokauppaan, mutta sen epäilyttävät reunat johtivat tarkempaan tarkasteluun ja tekeleeksi toteamiseen. Koska tekele on hopeoitu, ei pelkkä oikean kaltainen väri siis todista mitään rahan aitoudesta. Vähintään punnitseminen alkaa siis olla tarpeen jo näiden sinänsä pieniarvoistenkin rahojen kanssa.